Amurissa taistellaan talojen pihalla. Punakaartilaiset pakenevat Pispalaan. Osa punakaartilaisista aikoo paeta Tampereelta

Perjantaina 5. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa taisteluista Amurissa. Helmi yrittää auttaa haavoittunutta punakaartilaista omalla pihallaan. Hilja kertoo aikovansa paeta Tampereelta.

                   Hämeensilta taistelujen jälkeen. Kuva Museovirasto.

Aamulla taistellaan myös Amurissa, meidän talommekin nurkilla. Näemme kellarin luukusta, kun talonpihaan syöksyy punaisia, jotka ampuvat kiivaasti. Laukausten vaihtoa kestää hetken. Sitten tulee hiljaista. Vain kaukaa kuuluu laukausten ääniä.

"Mies henkäisee kerran ja kuolee isän syliin" 

Elämme pelokkaita hetkiä kellarissa. Pian pihalta alkaa kulua hiljaista huutoa: Apua! Apua! Lähden isän kanssa pihalle. Pihallamme on kapea kuja, jossa makaa haavoittunut mies. Hänellä on punainen nauha käsivarressaan, mistä tunnistamme hänet kaartilaiseksi. Ryömimme matalina miehen luo ja alamme vetää häntä suojaan. Silloin meitä kohti ammutaan! Laukaukset osuvat mieheen. saamme hänet vedetyksi suojaan kujan nurkkaukseen. Ammuntakin taukoaa. Isä istuu maahan ja nosti miehen syliinsä. Mies yrittää sanoa jotain, mutta hänen suustaan ei kuulu kuin hiljaista korinaa. Mies henkäisee kerran ja kuolee isän syliin. Laukauksia alkaa taas tulla meitä kohti. Jätämme kuolleen miehen kujalle ja juoksemme takaisin kellariin. Kiitän Luojaa, että jäämme henkiin. Kun iltapäivällä katson kellarin luukusta pihalle, miehen ruumis on korjattu pois pihaltamme.

  Kaatuneita punakaartilaisia Tampereella. Museokeskus Vapriikki

Hilja tulee väsyneenä kellariimme. Hän on ollut teatteritalon aulassa eiliseen asti. Hilja kertoo itkuisella äänellä, mitä on tapahtunut: 

Eilen illansuussa joku punakaartin päällikkö tulee teatteritalolle ja huutaa: ”Kaikki pois teatteritalolta, Hämeensilta räjäytetään!” Sen jälkeen meitä käsketään kävelemään Keskustorin poikki Pispalaan päin. Emme saa juosta, pitää kävellä ihan rauhallisesti, ettei näkyisi pakokauhua. Kaupungintalolla vielä punakaarti ja varsinkin naiskaarti ampuu valkoisia ja taistelee vastaan. Tottelemme ja lähdemme rauhallisesti. No, Hämeensilta jäi kyllä räjäyttämättä.

Hilja ja muut hoitajat eivät menneet yksin Pispalaan. Hilja kertoo, että kaikki vielä hengissä olevat punakaartilaiset pakenevat Pispalaan. Kaupungista Pispalaan menevä maantie tulvii väkeä. Pispalassa jaetaan kaikille ruokavarastoja. Lihaa, viljaa, voita ja myös kahvia ja viinaa riittää kaikille. Valkoisten tykistö ampu yhä Pispalaan. Hilja kertoo, että näki, miten yksi ammus osui tiellä vaeltaviin ihmisiin. Hävitys oli hirveä. Ihmisten ruumiin osia lensi joka puolelle. Ketään ei voinut enää auttaa. Hiljalla on viesti Reinolta ja heidän suunnitelmistaan:

Tulin sanomaan hyvästit. Lähden punakaartin johtajien kanssa illalla pakoon Näsijärven yli. Koitamme päästä punaisten puolelle. Minne sen jälkeen, en tiedä. Joku puhuu, että menemme Venäjälle. Reino lähtee myös pakoon joukon mukana. Reino pyysi, että kertoisitte tämän hänen kotiväelleen. Olen järkyttynyt ja ihmettelen. 

Kysynkin Hiljalta: 

Miksi sinä lähdet pakoon? Ethän sinä ole sotinut etkä ampunut ketään? 

Hiljan silmiin tulee kyyneliä, kun hän vastaa:

Valkoiset vihaavat eniten naisia, jotka ovat olleet mukana punakaartissa. Teatteritalolla kerrottiin varmana tietona, että he ovat ampuneet myös Punaisen Avun hoitajia. En uskalla jäädä tänne.

Halaan Hiljaa pitkään ennen kuin hän lähtee. En tiedä mitä ajatella? Isä ottaa minut syliinsä, kun alan itkeä. 

Pispalan työväentalo. Kuva www.pispala.fi