Ihmisten arkinen elämä Tampereella käy yhä vaikeammaksi. Valkoisten tykinammuksia osuu jo kesikaupungille.

Lauantaina 30. päivä maaliskuuta Helmi kirjoittaa: "Toivomme ja rukoilemme vain, että tämä kauhea aika pian päättyy. Enää meille ei ole paljon merkitystä sillä, kuka sodan voittaa". 

       Palavaa Kyttälän kaupunginosaa Tampereen taistelun aikana. Kuva Museokeskus Vapriikki.

Kevät on tulossa aikaisin Tampereelle. Eilisen sateen jälkeen tänään on kaunis ja kirkas päivä. Jäät Pyhä- ja Näsijärvellä alkavat sulaa, mutta kestävät vielä. Kaupunki on täydessä sotatilassa. Hämeensillalla on piikkilankaa ja muita esteitä. Tykinammuksia osuu jo kesikaupungille. Tammelassa palaa taloja. Valkoiset tuhoavat keskikaupunkia ja punaiset kaupungin lähialueita, joissa on jo valkoisia joukkoja.

"Miten pieni vain muutaman kuukauden ikäinen Kyllikki-siskoni selviää?"

Ihmisten arkinen elämä Tampereella käy yhä vaikeammaksi. Vettä on jo vaikea saada. Vesijohtovesi käsketään keittää, jos sitä saa. Keräämme lunta metallisiin astioihin ja sulatamme hellalla lumesta vettä. Silakat ja perunat ovat suurta herkkua, jos niitä jostain vain saa. Käyn joka päivä Esterin kanssa ruokajonossa. Usein menee parikin tuntia ennen kuin saamme mitään.

Sisällä talossa ei uskalla asua. Muutamme ainakin öiden ajaksi asumaan talon kellariin, missä on kylmää ja märkää. Kääriydymme paksut päällysvaatteet päällä huopiin ja mihin tahansa vaatteisiin, mitä löydämme. Ihmettelen, miten pieni vain muutaman kuukauden ikäinen Kyllikki-siskoni selviää?

Valkoiset kehottavat Tampereen punaisia antautumaan

Valkoisten lentokone lentää kaupungin yllä ja pudottaa taas julistuksia, joissa kerrotaan 30 000 saksalaisen sotilaan tulleen Suomeen ja ryhtyneen auttamaan valkoisia.

Julistuksessa valkoiset kirjoittavat:

Vastustus on toivoton. Nostakaa valkoinen lippu ja antautukaa. Kylliksi on kansalaisverta vuodatettu. Me emme tapa niin kuin punaset vankejamme. Lähettäkää edustajanne valkoisen lipun kanssa.

Myös punakaarti vaikuttaa kaupunkilaisten ja ennen muuta punaisten joukkojen mielialaan. Kaupunkiin pudotetaan myös punaisten julistusta, jossa luvataan, että apujoukko saapuu pian kaupunkiin. Myös Kansan Lehti luo uskoa voittoon:

Meillä on vielä voimaa, on kuulia ja ruokaa. Apujoukkojen tykkien tuli näkyy jo. Voitto on meidän!

"Meidän voimamme alkavat loppua"

Kuulemme jatkuvasti Lempäälästä kuuluvaa taistelun melskettä. Rahjan joukkojen pääsystä Tampereelle liikkuu koko ajan huhuja. Eräskin muija syöksyy kellariimme ja huutaa:

Ei mene enää kuin kaksi tuntia, kun Rahjan apujoukko on Tampereella!

Tätä emme jaksa enää uskoa. Ja niinhän siinä käy. Ei tullut tänäänkään Rahjaa eikä tämän joukkoja.

Meidän voimamme alkavat loppua. Odotamme valkoisten hyökkäystä kaupunkiin minä hetkenä hyvänsä. Odotamme ja pelkäämme. Mietimme, mitä meille tapahtuu, kun valkoiset valloittavat Tampereen? Enää meille ei ole paljon merkitystä sillä, kuka sodan voittaa. Toivomme ja rukoilemme vain, että tämä kauhea aika pian loppuu.