Punaisten voittoon ei enää uskota. Tampereen työläiset pelkäävät, millainen tilinteon päivä koittaa, kun valkoiset valtaavat kaupungin.

Maanantaina 1. päivä huhtikuuta Helmi jonottaa ruokaa. Äidin kanssa hän pelkää, että isä tullaan pakolla hakemaan takaisin punakaartiin. 

                      Taistelun jälkiä Tampereen Hämeenkadulla. Kuva Museokeskus Vapriikki.

Joidenkin talojen katoilla on punaisia lippuja. Ruokajonossa joku kertoo, että ne ovat merkkejä Rahjan joukoille, etteivät ammu omien hallussa olevia rakennuksia. Joku taas arvelee, että ne ovat merkkejä siitä, että punainen Tampere ei antaudu. Niin tai näin. Illalla liput kuitenkin poistetaan, eikä Rahjan joukkoja näy eikä kuulu vieläkään.

Kaduilla on hevosten raatoja

Kaupungin kaduilla on kaikenlaista rikkinäistä tavaraa, Likaa ja roinaa aivan mahdottomasti. Kaduilla on hevosten raatoja, jotka haisevat pahalle. Kukaan ei enää huolehdi kaupungin puhtaudesta. Kaikki tämä paljastui entistä rumempana, kun lumi alkaa sulaa maasta.

Kansan Lehti antaa ohjeita punakaartille ammusten säästämisestä.

Älkää tuhlatko patruunoita kaukana oleviin vihollisiin. Antakaa heidän tulla lähelle. Älkää ampuko turhaan.

"Isä pysyy piilossa kellarissa myös päiväaikaan". 

Mieliala Tampereella on masentunut. Jokainen punaisen vallan kannattaja aavistaa, että sodassa käy huonosti, väitetään Kansan Lehdessä mitä muuta tahansa. Millainen tuleva tilinteon päivä olisi, sitä ei uskalleta edes arvailla. Äidin kanssa pelkäämme, että isä tullaan pakolla hakemaan takaisin punakaartiin. Isä pysyy piilossa kellarissa myös päiväaikaan. Onneksi meille ei ole tehty tarkastuksia. Olemme kuulleet, että kaupungilla on ammuttu punaisia, jotka ovat lähteneet pois kaartista. Kaupungilla kotiin tullessani näen, kun kymmeniä kaatuneiden punakaartilaisten arkkuja viedään hautaan Pyynikille. 

Lempäälästä kuuluu taistelun ääniä. Missä Rahja viipyy?

"Silakat ja peruna olisivat suurta herkkua"

Menen taas Esterin kanssa ruokajonoon. Ruokaa on vaikea saada. Me olemme syöneet jopa hevosen lihaa. Usein ruokana on vain laihaa velliä. Jos ruokaa jää, se pitää säästää. On ollut sellainenkin päivä, ettei ruokaa saanut mistään. Täytyi olla iloinen, kun löytää edes jotakin syötäväksi. Silakat ja peruna olisivat suurta herkkua.

              
                     Esteri ja Helmi 1950 -luvun alussa. Helmi Haapasen albumi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansan Lehdessä nostetaan Tampereen työläisten mielialoja. Punaiset saavat uuden ylipäällikön Tampereelle

Tunnelma Tampereella muuttuu sotaisemmaksi - Punakaartin sotilaat harjoittelevat kiväärien käyttöä

Tampereella etsitään, ei eläviä, vaan ruumiita. Valkoisia ja punaisia ei saa haudata samaan hautaan