"Valdemar Sammalisto komennettiin sorakuopan reunalla teloitusjoukon eteen ja ammuttiin ilman sääliä ja ymmärtämystä"
Torstaina 18. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa punapäällikkö Valdemar Sammaliston puolison käynnistä Haapasilla. Hänellä on murheellista kerrottavaa.
Valdemar Sammaliston puoliso Toini tulee meille illalla. Hän on väsynyt ja silmät verestävät pitkästä itkemisestä. Toini kysyy isää. Äiti kertoo, että isä on vankileirillä. Toini alkaa itkeä ja kertoo:
Olkaa onnellisia, että Antti elää. Eilen valkoiset löysivät Valdemarin.
Hänet vietiin heti tapettavaksi. Kuula kalloon vain.
Toini itkee lohduttomasti. Emme osaa sanoa mitään, olemme vain hiljaa. Toini rauhoittuu ja jatkaa:
Valkoiset löysivät Valdemarin meidän kellarista. Hän oli
siellä hyvässä piilossa ja sieltä oli jo aieminkin etsitty, mutta ei ollut
löydetty. Kai joku antoi ilmi piilon. Valdemar tunnettiin heti. Joukon johtaja
huusi: ”Tässä on Suinulan verikoira. Hän tapatti suojeluskuntatoverimme
Suinulassa.”
Valdemar Sammalisto vietiin heti valkoisten pikaoikeuden eteen. Toini on kuullut, että siellä hän sai heti tuomion ja määrättiin välittömästi ammuttavaksi. Sammalisto on seisonut ryhdikkäänä loppuun asti.
Näin siis kohtelevat minua valkoiset; ihmiset, jotka sanovat olevansa Suomen parhaimmistoa, sivistyneistöä
Toini kertoo, miten Sammalisto on puhunut pikaoikeudelle:
Näin siis kohtelevat minua valkoiset; ihmiset, jotka sanovat
olevansa Suomen parhaimmistoa, sivistyneistöä. Minä olen se punapäällikkö, joka
keskeytti joukkomurhan Suinulassa. Monta surmatyötä Tampereella minä estin
vartiotehtävissäni. Ja nyt ne, joita minä yritin kohdella ihmismäisesti ja
inhimillisesti surmaavat kylmästi minut.
Puhe ei auttanut. Valdemar Sammalisto oli viety Pyynikin sorakuopalle, jonne teloitettuja punaisia haudattiin. Sammalisto komennettiin sorakuopan reunalla teloitusjoukon eteen ja ammuttiin ilman sääliä ja ymmärtämystä.
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti