Tampereella kiertää huhu, että Pyynikin metsässä surmattujen punaiset henget liikkuvat rauhattomina

Torstaina 11. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, miten kotiväki yrittää saada Antti Haapasta vapaaksi vankileiriltä. Huhun mukaan Pyynikin metsästä kuuluu outoja ääniä. 

                Punaisten ruumiita Tampereelle Klassillisen Lyseon edessä. Kuva Museovirasto.

Eilen töitä ei saatu kunnolla alkuun. Työväestä on pulaa. Laitosmiehiä ei ole riittävästi. Vaikka tehtaaseen ei osunut pahasti pommeja, niin paljon korjattavaa on. Miehiä vaurioitakin korjaamaan tarvitaan. Punakaartissa olleita miehiä ja naisia on kuollut tai ovat vankileireillä.

Kotiväki yrittää saada Antti Haapasta pois vankileiriltä

Tehtaalla käy naisia, jotka pyytävät insinöörejä hakemaan miehiään pois vankileiriltä tai ainakin antamaan todistuksen siitä, että heidän miehensä ei ole tappanut ketään punakaartissa. Äiti tulee tänään kanssani tehtaalle. Menemme yhdessä insinöörin puheille. Kerron äidin kanssa isän tilanteesta. Äiti vetoaa insinööriin:

Antti ei halunnut sotaa, vaan vastusti sitä. Hän on ollut vain vahtimiehenä. Kotona Antti on kertonut, että vahdissa hän on pelastanut ohikulkeneen pankinjohtajan hengenkin. 

Insinööri kuuntelee äitiä lupaa selvittää asiaa. Tämän enemmän isän asia ei nyt etene.

 "Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen"

Tampereella liikkuu outo tarina Pyynikillä kuuluvista äänistä. Ruokajonossa eräs eukko tiesi kertoa äidille, että Pyynikin metsässä surmattujen punaiset henget liikkuvat rauhattomina. Öisin sieltä on kuultu vanhan naisen virren veisuuta.

Valittava ääni on laulanut virttä:

 Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen.

Ken Herran oikeutta, nyt täällä julistaa ja ken vanhurskautta, nyt tahtois puolustaa?

Valkoisetkin ottavat tarinan sen verran vakavasti, että tutkivat metsän erittäin tarkasti. Ketään ei löydetä.