Tekstit

"Olkoon nämä merkinnät tähän vihkoon tässä"

Kuva
Sunnuntaina 21. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, että sissällissodan taistelut jatkuvat, mutta n äyttää siltä, että tämä kapina, tämä sota on hänen osaltaan ohi.                                                         Kuollut tuntemattomaksi jäänyt poika kadulla Tampereen taistelun jälkeen.                                                                                                   Kuva Museokeskus Vapriikki. Tänään lähden kirkkoon. Nyt minulla on paljon kiittämistä: Tampereella ei enää sodita ja isä on kotona. Valkoisten voitto koko sodassa on nyt täysin varmaa. Monta taistelua on vielä edessä.  Punakaarti pakenee kohti Lahtea. Sieltä on tarkoitus paeta Neuvosto-Venäjälle. Valkoiset ovat julmia voitettuja punaisia kohtaan, mutta myös pakenevat punaiset surmaavat viattomia ihmisiä; sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet millään tavoin osallistuneet sotaan. Näyttää siltä, että tämä kapina, tämä sota on minun osaltani ohi. Kova pala nieltäväksi sota on meille kaikille, jot

Hiljan kertomus

Kuva
Punaisen Tampereen aika oli ohi. Ystäväni Hiljan onnistui päästä pakoon Tampereelta. Hän ja Reino olivat mukana Pispalan punakaartin päällikön Aatto Koivusen johtamassa pakolaisten joukossa, joka pääsi pakoon Näsijärven jäätä pitkin. Kirjoitan tähän vielä Hiljan kertomuksen pakomatkastaan.                                Punakaartin ensiapuosasto. Kuva Uudenkaupungin Museo. Pako Pispalaan Olin Klassillisella Lyseolla hoitamassa haavoittuneita, kun valkoisten suurhyökkäys huhtikuun alussa alkoi. Se alkoi hirveällä tykkien pommituksella.   Kun valkoiset joukot pääsivät koulun lähelle meidät käskettiin lähtemään, koska Hämeensilta räjäytetään!  Meidän piti mennä ensin teatteritalolle ja siletä eteenpäin kauppapatorin poikki Pispalaan päin. Emme saaneet juosta, piti kävellä ihan rauhallisesti, ettei näkyisi pakokauhua. No, Hämeensilta jäi kyllä räjyttämättä.  Pispalassa majoituimme tyhjään taloon, josta väki oli paennut pois.  Aloimme valmistella pakoa meikäläisten puolelle. Pispalan työv

"Valdemar Sammalisto komennettiin sorakuopan reunalla teloitusjoukon eteen ja ammuttiin ilman sääliä ja ymmärtämystä"

Kuva
Torstaina 18. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa punapäällikkö Valdemar Sammaliston puolison käynnistä Haapasilla. Hänellä on murheellista kerrottavaa.                  Punaisten teloitus Tammisaaren lähellä. Kuva on todennäköisesti lavastus. Museovirasto. Valdemar Sammaliston puoliso Toini tulee meille illalla. Hän on väsynyt ja silmät verestävät pitkästä itkemisestä. Toini kysyy isää. Äiti kertoo, että isä on vankileirillä.  Toini alkaa itkeä ja kertoo: Olkaa onnellisia, että Antti elää. Eilen valkoiset löysivät Valdemarin. Hänet vietiin heti tapettavaksi. Kuula kalloon vain. Toini itkee lohduttomasti. Emme osaa sanoa mitään, olemme vain hiljaa.  Toini rauhoittuu ja jatkaa: Valkoiset löysivät Valdemarin meidän kellarista. Hän oli siellä hyvässä piilossa ja sieltä oli jo aieminkin etsitty, mutta ei ollut löydetty. Kai joku antoi ilmi piilon. Valdemar tunnettiin heti. Joukon johtaja huusi: ”Tässä on Suinulan verikoira. Hän tapatti suojeluskuntatoverimme Suinulassa.” Valdemar S

"Kun äiti kuulee, että isä pääsee vapaaksi vankileiriltä, hän alkaa itkeä helpotuksesta, ristii kätensä ja kiittää Jumalaa"

Kuva
Lauantaina 20. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa iloisen uutisen: Antti Haapnen pääsee vapaaksi vankileiriltä.                                     Kalevankankaan vankileiri. Kuva Museokeskus Vapriikki. Viime yönä ei oikein uni tullut silmiin. Eiliset tapahtumat vankileirillä tulivat niihin vähäisiin uniin, jotka pystyin näkemään. Tehtaalla saan kuulla ilosanoman: insinööri lähtee hakemaan isää pois vankileiriltä! Mieleni tekee halata häntä, mutta kiitän vain nöyrästi ja kysyn, saanko mennä vielä nopeasti kertomaan asiasta kotiin äidille. Insinööri antaa minulle luvan, mutta käskee heti palata takaisin työhön. Kun äiti kuulee, että isä pääsee vapaaksi, hän alkaa itkeä helpotuksesta, ristii kätensä ja kiittää Jumalaa. Palaan töihin, mutta huonosti nukuttu yö ja jännitys siitä pääseekö, isä todella vapaaksi tekee työnteosta vaikeaa. Näin huolimaton en koskaan aiemmin ole ollut työssäni. "Isän onni oli, että tehtaalle tarvittiin työmiehiä" Kun tulen kotiin isä on jo sie

Helmi ja Esteri vievät ruokaa isälleen vankileirille. Kuulia lentää Esterin yläpuolella, kun hän ryömii rohkeasti eteenpäin.

Kuva
Perjantaina 19. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, miten hän vie siskonsa Esterin kanssa ruokaa isälle vankileirille. Helmi järkyttyy, kun valkoiset vartijat ampuvat Esteriä.                                Kalevankankaan vankileirin aita ja valkoinen vartija. Museokeskus Vapriikki. Pakettien vienti sairaalassa tai vankileirillä oleville punaisille on ehdottomasti kielletty. Vartiolle on annettu määräys, että heillä on oikeus ampua tällaiset henkilöt, jotka tuovat paketteja. Vankileirillä on hirmuinen puute ruuasta. Päätämme, että yritämme viedä kiellosta huolimatta isälle ruokaa. Ei meillä ole paljon mistä viedä, mutta Äiti laittaa leipää pakettiin ja minä ja Esteri lähdemme viemään pakettia isälle. Ajattelemme, että jos pieni 11 -vuotias Esteri veisi paketin, vartijat eivät häntä ammu. Huudan Esterille: " J uokse ojaan ja ryömi sitä pitkin" Lähden töistä vähän aikaisemmin ja Esteri odottaa minua tehtaan portilla. Lähdemme yhdessä vankileirille. Iltapäivisin vangit saivat

Tampereella järjestetään komeat hautajaiset kuolleille valkoisille.

Kuva
Keskiviikkona 17. päivä Helmi kirjoittaa valkoisten hautajaista. Antti Haapasen aisaa tutkitaan edelleen.                                       Valkoisten sankarihautaus Karviassa. Kuva Museovirasto. Eilen on pidetty valkoisten sotasankarien suuret hautajaiset. Samassa haudattiin uudestaan myös Suinulassa kuolleet valkoiset.  Kauppatorilta on suuri kulkue marssinut hautajaisaatossa hautausmaalle.  Soittokunta on soittanut ja puheita on pidetty.  Komeammat hautajaiset ovat olleet kuin punaisten hautajaiset sodan aikana. Kirkkoherra Walli on pitänyt hautauspuheen ja sen jälkeen ruumiin siunaukset ovat toimittaneet muut seurakunnan papit.   En ollut mukana. Olin töissä. Kysyn insinööriltä isän asiasta. Hän kertoo, että asiaa tutkitaan vielä. Tehtaalla kyllä tarvittaisiin kipeästi maalaria. Hän lupaa kiirehtiä asiaa.  

Tampereella etsitään, ei eläviä, vaan ruumiita. Valkoisia ja punaisia ei saa haudata samaan hautaan

Kuva
Tiistaina  16. päivä huhtikuuta Helmi pohtii, missä Hilja ja Reino ovat? Helmi toivoo muistomerkkiä kaikille sodan uhreille.                                     Ruumiita kuljetetaan. Kuva Museovirasto Sota jatkuu muualla Suomessa. Tehtaalla kuulen, että saksalaiset ovat vallanneet Helsingin. Punaiset johtajat ovat paenneet Viipuriin. Missähän Hilja ja Reino ovat? Edelleen Tampereella etsitään, ei eläviä, vaan ruumiita. Jos on vaikka punakaartilaisen ruumis, niin sekin pitää toimittaa haudattavaksi. Aamulehdessä ilmoitetaan tästä ja myös siitä, että valkoisia ja punaisia ei saa haudata samaan hautaan. Pelätäänkö, että he alkavat vielä sotimaan? Miksi raja-aita pitää olla vielä haudassakin? Tampereelle esitetään vapauden muistomerkkiä valkosoturien muiston kunnioittamiseksi. Eikö pitäisi olla muistomerkki sodan kaikille uhreille?