Helmi Haapasen Kapinakirja

Sunnuntaina 21. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, että sissällissodan taistelut jatkuvat, mutta n äyttää siltä, että tämä kapina, tämä sota on hänen osaltaan ohi.                                                         Kuollut tuntemattomaksi jäänyt poika kadulla Tampereen taistelun jälkeen.                                                                                                   Kuva Museokeskus Vapriikki. Tänään lähden kirkkoon. Nyt minulla on paljon kiittämistä: Tampereella ei enää sodita ja isä on kotona. Valkoisten voitto koko sodassa on nyt täysin varmaa. Monta taistelua on vielä edessä.  Punakaarti pakenee kohti Lahtea. Sieltä on tarkoitus paeta Neuvosto-Venäjälle. Valkoiset ovat julmia voitettuja punaisia kohtaan, mutta myös pakenevat punaiset surmaavat viattomia ihmisiä; sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet millään tavoin osallistuneet sotaan. Näyttää siltä, että tämä kapina, tämä sota on minun osaltani ohi. Kova pala nieltäväksi sota on meille kaikille, jot

Punaisen Tampereen aika oli ohi. Ystäväni Hiljan onnistui päästä pakoon Tampereelta. Hän ja Reino olivat mukana Pispalan punakaartin päällikön Aatto Koivusen johtamassa pakolaisten joukossa, joka pääsi pakoon Näsijärven jäätä pitkin. Kirjoitan tähän vielä Hiljan kertomuksen pakomatkastaan.                                Punakaartin ensiapuosasto. Kuva Uudenkaupungin Museo. Pako Pispalaan Olin Klassillisella Lyseolla hoitamassa haavoittuneita, kun valkoisten suurhyökkäys huhtikuun alussa alkoi. Se alkoi hirveällä tykkien pommituksella.   Kun valkoiset joukot pääsivät koulun lähelle meidät käskettiin lähtemään, koska Hämeensilta räjäytetään!  Meidän piti mennä ensin teatteritalolle ja siletä eteenpäin kauppapatorin poikki Pispalaan päin. Emme saaneet juosta, piti kävellä ihan rauhallisesti, ettei näkyisi pakokauhua. No, Hämeensilta jäi kyllä räjyttämättä.  Pispalassa majoituimme tyhjään taloon, josta väki oli paennut pois.  Aloimme valmistella pakoa meikäläisten puolelle. Pispalan työv

Torstaina 18. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa punapäällikkö Valdemar Sammaliston puolison käynnistä Haapasilla. Hänellä on murheellista kerrottavaa.                  Punaisten teloitus Tammisaaren lähellä. Kuva on todennäköisesti lavastus. Museovirasto. Valdemar Sammaliston puoliso Toini tulee meille illalla. Hän on väsynyt ja silmät verestävät pitkästä itkemisestä. Toini kysyy isää. Äiti kertoo, että isä on vankileirillä.  Toini alkaa itkeä ja kertoo: Olkaa onnellisia, että Antti elää. Eilen valkoiset löysivät Valdemarin. Hänet vietiin heti tapettavaksi. Kuula kalloon vain. Toini itkee lohduttomasti. Emme osaa sanoa mitään, olemme vain hiljaa.  Toini rauhoittuu ja jatkaa: Valkoiset löysivät Valdemarin meidän kellarista. Hän oli siellä hyvässä piilossa ja sieltä oli jo aieminkin etsitty, mutta ei ollut löydetty. Kai joku antoi ilmi piilon. Valdemar tunnettiin heti. Joukon johtaja huusi: ”Tässä on Suinulan verikoira. Hän tapatti suojeluskuntatoverimme Suinulassa.” Valdemar S

Lauantaina 20. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa iloisen uutisen: Antti Haapnen pääsee vapaaksi vankileiriltä.                                     Kalevankankaan vankileiri. Kuva Museokeskus Vapriikki. Viime yönä ei oikein uni tullut silmiin. Eiliset tapahtumat vankileirillä tulivat niihin vähäisiin uniin, jotka pystyin näkemään. Tehtaalla saan kuulla ilosanoman: insinööri lähtee hakemaan isää pois vankileiriltä! Mieleni tekee halata häntä, mutta kiitän vain nöyrästi ja kysyn, saanko mennä vielä nopeasti kertomaan asiasta kotiin äidille. Insinööri antaa minulle luvan, mutta käskee heti palata takaisin työhön. Kun äiti kuulee, että isä pääsee vapaaksi, hän alkaa itkeä helpotuksesta, ristii kätensä ja kiittää Jumalaa. Palaan töihin, mutta huonosti nukuttu yö ja jännitys siitä pääseekö, isä todella vapaaksi tekee työnteosta vaikeaa. Näin huolimaton en koskaan aiemmin ole ollut työssäni. "Isän onni oli, että tehtaalle tarvittiin työmiehiä" Kun tulen kotiin isä on jo sie

Perjantaina 19. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, miten hän vie siskonsa Esterin kanssa ruokaa isälle vankileirille. Helmi järkyttyy, kun valkoiset vartijat ampuvat Esteriä.                                Kalevankankaan vankileirin aita ja valkoinen vartija. Museokeskus Vapriikki. Pakettien vienti sairaalassa tai vankileirillä oleville punaisille on ehdottomasti kielletty. Vartiolle on annettu määräys, että heillä on oikeus ampua tällaiset henkilöt, jotka tuovat paketteja. Vankileirillä on hirmuinen puute ruuasta. Päätämme, että yritämme viedä kiellosta huolimatta isälle ruokaa. Ei meillä ole paljon mistä viedä, mutta Äiti laittaa leipää pakettiin ja minä ja Esteri lähdemme viemään pakettia isälle. Ajattelemme, että jos pieni 11 -vuotias Esteri veisi paketin, vartijat eivät häntä ammu. Huudan Esterille: " J uokse ojaan ja ryömi sitä pitkin" Lähden töistä vähän aikaisemmin ja Esteri odottaa minua tehtaan portilla. Lähdemme yhdessä vankileirille. Iltapäivisin vangit saivat

Keskiviikkona 17. päivä Helmi kirjoittaa valkoisten hautajaista. Antti Haapasen aisaa tutkitaan edelleen.                                       Valkoisten sankarihautaus Karviassa. Kuva Museovirasto. Eilen on pidetty valkoisten sotasankarien suuret hautajaiset. Samassa haudattiin uudestaan myös Suinulassa kuolleet valkoiset.  Kauppatorilta on suuri kulkue marssinut hautajaisaatossa hautausmaalle.  Soittokunta on soittanut ja puheita on pidetty.  Komeammat hautajaiset ovat olleet kuin punaisten hautajaiset sodan aikana. Kirkkoherra Walli on pitänyt hautauspuheen ja sen jälkeen ruumiin siunaukset ovat toimittaneet muut seurakunnan papit.   En ollut mukana. Olin töissä. Kysyn insinööriltä isän asiasta. Hän kertoo, että asiaa tutkitaan vielä. Tehtaalla kyllä tarvittaisiin kipeästi maalaria. Hän lupaa kiirehtiä asiaa.  

Tiistaina  16. päivä huhtikuuta Helmi pohtii, missä Hilja ja Reino ovat? Helmi toivoo muistomerkkiä kaikille sodan uhreille.                                     Ruumiita kuljetetaan. Kuva Museovirasto Sota jatkuu muualla Suomessa. Tehtaalla kuulen, että saksalaiset ovat vallanneet Helsingin. Punaiset johtajat ovat paenneet Viipuriin. Missähän Hilja ja Reino ovat? Edelleen Tampereella etsitään, ei eläviä, vaan ruumiita. Jos on vaikka punakaartilaisen ruumis, niin sekin pitää toimittaa haudattavaksi. Aamulehdessä ilmoitetaan tästä ja myös siitä, että valkoisia ja punaisia ei saa haudata samaan hautaan. Pelätäänkö, että he alkavat vielä sotimaan? Miksi raja-aita pitää olla vielä haudassakin? Tampereelle esitetään vapauden muistomerkkiä valkosoturien muiston kunnioittamiseksi. Eikö pitäisi olla muistomerkki sodan kaikille uhreille?

  Maanantaina 15. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa Tampereen Sanomissa olleesta vetomuuksesta lopettaa kaupungissa sala-ammunta.                                            Lapsi leikkii kadulla pian Tampereen taistelun päättymisen jälkeen. Kuva Museokeskus Vapriikki. Kaupungissa on vieläkin sala-ampujia. Tehtaalla kerrotaan, että Tampereen Sanomissa on kirjoitus, jossa vedotaan sala-ampumisen lopettamiseksi. Hankin Tampereen Sanomat ja jäljennän tähän osan kirjoituksesta. Tällainen sala-ammuskeleminen on kaikkina aikoina ja kaikissa  tilaisuuksissa tuomittu mitä inhottavimmaksi teoksi, joka sotii  kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja inhimillisyyttä vastaan.  Toivon kaupungin työväestön rauhallisesti ja arvokkaasti suhtautuvan kaupungissa muodostuneeseen tilanteeseen, hyvin tietäen ja tuntien, ettei mokomalla sala-ammunnalla ole, eikä tule olemaankaan minkäänlaista hyötyä ja mikä on ikävintä, on että sen takia saattavat syyttömätkin asukkaat joutua kärsimään. Kaiken ihmisyyden nim

Sunnuntaina  14. päivä huhtikuuta Haapasilla tehdään taas kotitarkastus. Asialla ovat nyt herrasväen partiopojat. Ruokaa saa vain, jos on rahaa maksaa.                           Suojeluskuntalaisia Hämeenkadulla Tampereen valtauksen jälkeen. Kuva Museokeskus Vapriikki. En mene kirkkoon, koska en pääse. Heti aamulla meille tulee taas valkoisia tekemään tarkastusta. He eivät olleet aikuisia sotilaita, vaan herrasväkien nuoria poikia partiopuvut päällä. Kyllä olivat törkeitä! Joudumme seisomaan keittiön seinän vieressä. Kyllikki alkaa itkeä ja yksi nulikka käskee äidin pitämään kakaran hiljaisena. Partiolaiset pöyhivät kaikki paikat. Lopuksi he komentavat meitä näyttämään, minne aseet on piilotettu. Vaikka pelkään, minun vaikea pysyä rauhallisena.   Äiti hallitsee hyvin itsensä ja  puhuu rauhallisesti pojille Vaikka olemme köyhiä työläisiä, emme ole taistelleet punakaartissa ja meillä ei ole aseita,  Pojat sotkevat kaikki paikat ja häipyvät. Saman kohtalon kokevat kaikki talomme per

  Lauantaina 13. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa huolestaan isästä, joka on Kalevankankaan vankileirillä. Johanneksen kirkossa pidetään jumalanpalvelus, mutta Helmi pelkää mennä sinne, koska epäilee, että siellä haukutaan työläisiä.                              Kotinsa menettäneitä ihmisiä talonsa raunioilla. Kuva Museovirasto. Emme ole kuulleet isästä mitään. Sen tiedämme, että hän Kalevankankaan vankileirillä entisten venäläisten sotilaiden parakkien ympärillä. Vankileirillä käy tamperelaisia ja maaseudun valkoisia tutkimassa vankeja. He etsivät oman pitäjänsä tuttuja punaisia. Kerrotaan, että jos valkoinen tunnistaa vangin punakaartilaiseksi ja haluaa tämän surmattavaksi, niin usein tämä jo riittää kuolemantuomion perusteeksi. Myös taisteluihin osallistumattomia on surmattu. Syyksi tuomioon on riittänyt, että on  ennen sodan alkamista kuulunut ammattiosastoon tai työväenyhdistykseen. Johanneksen kirkon alakerrassa on vielä kymmenittäin pakolaisia Johanneksen kirkossa pidetään

Perjantaina 12. päivä huhtikuuta Helmi käy Kalevankankaan hautasmaalla, missä tamperelaiset työläiset käyvät ruumiskasoista etsimässä läheisiään.                                 Omaiset yrittävät tunnistaa ruumiita Kalevankankaan hautausmaalla.. Kuva Museokeskus Vapriikki. Olemme kuulleet, että vankeja on viety Kalevankaan hautausmaalle hautamaan sinne tuotuja ruumiita. Menen töiden jälkeen hautausmaalle katsomaan, näkisinkö siellä isää. Siellä on iso kasa ruumiita, joiden löyhkä leviää kauas. Kasan vierellä kulkee naisia ja miehiä, jotka yrittävät löytää omaisiaan. En voi nähdä, onko isä täällä ja lähden pois. Tätä näkyä tuskin koskaan unohda. Jos missä, niin täällä sodan kauheus oli näkyvissä. Ruumiita on yhä myös kaupungin kaduilla                                         Punakaartilaisten ruumiita kuljetetaan Tampereella. Kuva Museovirasto. Työtä kaupungin puhdistamiseksi ja hävitysten korjaamiseksi on vielä paljon. Vieläkin lojuu ruumiita ja hevosen raatoja myös kaupungin kadui

Torstaina 11. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, miten kotiväki yrittää saada Antti Haapasta vapaaksi vankileiriltä. Huhun mukaan Pyynikin metsästä kuuluu outoja ääniä.                   Punaisten ruumiita Tampereelle Klassillisen Lyseon edessä. Kuva Museovirasto. Eilen töitä ei saatu kunnolla alkuun. Työväestä on pulaa. Laitosmiehiä ei ole riittävästi. Vaikka tehtaaseen ei osunut pahasti pommeja, niin paljon korjattavaa on. Miehiä vaurioitakin korjaamaan tarvitaan. Punakaartissa olleita miehiä ja naisia on kuollut tai ovat vankileireillä. Kotiväki yrittää saada Antti Haapasta pois vankileiriltä Tehtaalla käy naisia, jotka pyytävät insinöörejä hakemaan miehiään pois vankileiriltä tai ainakin antamaan todistuksen siitä, että heidän miehensä ei ole tappanut ketään punakaartissa.  Äiti tulee tänään kanssani tehtaalle. Menemme yhdessä insinöörin puheille. Kerron äidin kanssa isän tilanteesta.  Äiti vetoaa insinööriin: Antti ei halunnut sotaa, vaan vastusti sitä. Hän on ollut vain vahti

Keskiviikkona 10. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, että Tampereella tapahtuuu yhä sala-ampumisia ja ihmettelee, miksi vankeudesta vapautunut suojeluskuntalainen Väinö ei enää halua tuntea häntä.                            Tampereen taistelun aikana tuhoutunutta Kyttälän kaupunginosaa. Kuva Museokeskus Vapriikki. Ystäväni Väinö, joka on ollut punaisten vankina Suinulan taistelun jälkeen, tulee minua vastaan kadulla, kun olen menossa aamulla tehtaalle. Heilutan kättäni ja olen menossa juttelemaan hänelle. Väinö kiiruhtaa toiselle puolelle katua eikä ole näkevinäänkään minua. Jään hämmästyneenä seisomaan kadulle. En ymmärrä, miksi Väinö ei voi puhua kanssani? Sala-ammunta ja valkoisten voittajien murhayritykset jatkuvat. Tehtaalla kerrotaan, että kaupungilla joku naikkonen on vetänyt käsipuuhkastaan esiin revolverin ja ampunut vastaan tulleen valkoisen Hämeenkadulla. Tekijä on saatu kiinni ja ammuttu hautausmaan hiekkakuopalla. Nyt naisia kielletään käyttämästä käsipuuhkia kaupungilla

Tiistaina 9. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa, miten  valkoiset käyvät läpi Amurin ja koko kaupungin talo talolta. Tampereen kaduilla on yhä ruumiita.                                  Hämeenkatua taistelujen jälkeen. Kuva Museovirasto. Viime yönä en nukkunut juuri yhtään. Kun nukahdin näin jotain sekavaa unta isästä. Aamulla naapuri tulee lohduttamaan meitä. Hän kertoo, että valkoiset käyvät läpi Amurin ja koko kaupungin talo talolta. Osa valkoisista on verenhimoisia. He ampuvat heti, jos löytävät jonkun, joka on kuulunut punakaartiin. Varsinkin naiskaartilaisia ja venäläisiä valkoiset vihasivat. Heidät telotettiin heti, kun heidät oli löydetty. Naapurin eukko kertoo: Osa Tampereen porvareista on liittynyt mukaan punaisten etsintään ja surmaamiseen. Tällöin kostomieliala on entisestään voimistunut. On myös oikeudenmukaisia valkoisia. He ottivat punaisia vain vangeiksi ja vievät heidät vankileirille. Naapuri yrittää näin lohduttaa meitä. Vaikka emme sitä surussamme ja huolessam

Maanantaina 8. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa uudesta kotitarkastuksesta. Antti Haapanen viedään vankileirille.                                  Punavankeja viedään vankileirille.   Museovirasto Aamulla valkoisia sotilaita tulee taas meille. He kysyvät isältä: Antti Haapanen. Olette olleet mukana punakaartissa. Pitääkö tämä paikkansa? Kaartin jäsen en ole ollut, mutta olen ollut vartiossa Suomen pankin ja esikunnan ovilla. Ketään en ole ampunut. Sen sijaan, olen estänyt erään pankinjohtajan surman, isä vastaa. Lähdette mukaamme. Asianne tutkitaan. Voitte silloin kertoa selityksenne, mutta varokaa valehtelemasta, isä määrätään lähtemään vankina pois kotoa. Isä ottaa takkinsa ja lakkinsa. Kaksi miestä tarttuu häntä kainoista ja alkaa raahata isää ovesta ulos. Osaan kävelle itsekin, enkä pakene, isä kivahtaa miehille. Joukon johtaja antaa miehille merkin ja he irrottavat otteensa isästä. Joukon johtaja katsoo vielä tiukasti äitiin selittää: Miehenne viedään Kalevankank

Sunnuntaina 7. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa käynnistään kaupungilla. Kaikkialla on hevosten ja ihmisten ruumiita. Kauppatorilla valkoiset pitävät kiitosjumalanpalveluksen.                        Punakaartilaisten palaneita ruumiita Hämeenkadulla. Museokeskus Vapriikki Lähden aamulla äidin kanssa kaupungille. Isä jää Esterin ja Kyllikin kanssa kotiin. Kaupungilla näky on kauhea. Minne ikinä katsommekin, niin näemme vain hävityksen jälkiä ja savuavia raunioita. Kadut ovat särkyneiden ikkunalasien peitossa. Tuskin yhtään taloa on säilynyt aivan ehjänä. "Punakaartilaisten ruumita on toistensa päällä pinoissa talojen seinien vierillä" Hirveintä kuitenkin on katsella hevosten raatoja ja ihmisten ruumiita. Katuojissa, seinänvierillä ja porttikäytävissä on kuolleiden punaisten ruumiita. Valkoiset ovat korjanneet omien sotilaittensa ruumiit pois.  Jäljellä oli vain punaisten ja kaupunkilaisten ruumiita. Punakaartilaisten ruumita on toistensa päällä pinoissa talojen seinien

Lauantaina 6. päivä huhtikuuta Helmi kirjoittaa valkoisista sotilaista, joita juoksee Amurissa. Pitkä jono punakaartilaisia vankeja vaeltaa Pispalasta kauppatorille.                               Vankijono Pispalasta. Kuva Museokeskus Vapriikki. Heti aamulla pihalta kuuluu juoksevia askelia. Kurkistamme varovasti kellarin luukusta ja näemme miehiä, joilla oli kuusen oksa lakissa. Heidän täytyy olla valkoisia. Punaisten sota on hävitty, mutta pitkä piinamme ja elämä kellarissa joka tapauksessa päättyisi pian. Kiitos Jumalalle siitä, käy meidän nyt, miten tahansa, puhun isälle ja äidille.  Uskallamme nousta pois kellarista. Tuntuu hyvältä olla sisällä kodin huoneissa. "Pispalasta pitkä jono punakaartilaisia, naisia ja miehiä laahustaa keskikaupungille" Lähden iltapäivällä kaupungille. Pyynikin torilla näen Pispalasta tulevan pitkän jonon punakaartilaisia, naisia ja miehiä, jotka laahustavat keskikaupungille. He ovat väsynyt ja pelokas joukko masentuneita ihmisiä. Etsin kats